Hullun koiran vuosi

hetkittäistä heikkoutta
luopumisen ajatuksia
Jeesuskulmassa oppimassa mestarilta
kimonoihin puetut
suuri silmäiset demonit
nieleskelemässä sappea verta vatsahappoja
kuin nektaria
jokaisen varjon pinnalla
varttia yli yhdeksän silmäsi auringonkukat
pirstoutuvat
jättävät tyhjää tilaa
sanattomaksi
isoäidin jalkaa nylkyttää Kalma
kuin ajokoira kiimaansa
samalla keitot kiehuvat ja voi sulaa astiaan
ja kiviuunissa paistetun leivän tuoksu
lapsuudesta
unohtuneesta maailmasta

läpi syvimmän vihreän
olen groovaavaa rock and roll - kliseetä
aina Suomussalmelle saakka
oksentamassa tyhjillään seisovan navetan katolta
isoisän sodasta tuoma Luger kädessä
se millä ammutaan alas tekokuut ja kaikki tähdet
kumiterien sulaessa nuotioon
maalaispoikien riemuksi uusi kaato sängynpäädyssä
naapurin isäntä kusemassa palkinto emakkonsa päälle varhaisessa aamussa
huutaen kimeävireisellä
kaiken toivon menettäneellä äänellä
Suomi vitun Finland
Suomi vitun Finland
ja on helppo tuntea olevansa kotona
vaikkei Moskova enää välitä vastata meille

camouflage is a method of crypsis
kun maailma ympärillä on Valdemar-viiniä ja koiran paskaa
samuraita toisilta tähdiltä murtomaahiihtäjiä lähiladuilta
kaksipäisen vuohen kuiskaus kaikumassa rotan kasvoisissa enkeleissä
unien reunoilla ei aivan todellisena
mikään ei saa niitä muuttamaan kurssia
eikä kukaan voi sanoa
etteivätkö ne olisi ansainneet palan taivasta
jotain tarvittaessa kipuun
eikä kukaan kaipaa vappumarsseja enää tämän huhtikuun jälkeen
tai liiku aiheesta toiseen
ääntä hitaammin
camouflage is a method of crypsis
kun maailma on vanhetunutta myrkkyä pelkkää unta ja varjoa
taivas dopamiinia ja keinuhevosia
enkä tiedä miten
tai miksi
mutta ihosi on kauttaaltaan valheiden susien ja eksyneiden lapsien
peitossa

ainoastaan tämän yhden kylmän kevään
pimeän kiertäessä laajenevaa kehää
ympäri ympäri
kunnes kuolleita ei erota elävistä
paljaalla silmällä
enkä koskaan ehdi sanoa
mitä tarkoitan

palava pää
uudelleen kytketyt synapsit poksahtelemassa kuin hehkulamput
ulkona piirileikkivät lapset ja sudet
aamun katkenneet kynnet raapimassa taivasta kuin liitutaulua
jokainen liittää itseensä tarvittavat adjektiivit
ilman eri kehoitustakin
alusta alkaen valhetta varjoja unta
palava pää
ulkona ulvovat lapset ja namusedät
kuutamoon piirretty päivänkakkara
hampaat niskassa voi tuntea
nyt
kun kaikki ympäriltä viimein murtuu
kuin hauraat luut

päivä kuin nyrkkirautaa munuaisiin
jotain mitä muistella virtsatessa verta
reunoille tärisevin käsin
Jehovan todistajia
leijumassa keskipäivän auringossa
hartaita varjoja paskaisessa hangessa
joka puolella
aineettomia koululaisia
puisia penaaleja tulessa
Radioheadin Creep soimassa keskitysleirien kovaäänisistä
koko kevätlukukauden
täällä missä hyvät hampaat ovat avain menestykseen

haavat
jotka viilsin syksyllä
mattopuukolla
vuotavat vieläkin
kevään julmien kukkien hennoille terälehdille
hitaasti kuivuvat pisarat
saavat aikaan puoli-ihmeitä
jokaisen itsemurhapommittajan viimeiset rukoukset
tukkivat tukiasemat
minut
kirjoitaamaan haluan vain suudella sinua
vaikka se on valhetta alusta loppuun
en halua suudella
haluan nussia sinua
kunnes vaikeroit vain minun nimeäni
enkä lopeta ennen kuin
synnytysosastot ruuhkautuvat
eikä minua pelota
kääntää selkääni
kävellä pois
singing in the rain
tai jäädä
huohottaa äidillesi puhelimessa kunnes aurinko nousee
pukeutua susiasuun
hengailla päiväkotien liepeillä
makeisia ilmaan heitellen
hymyillen
julmasti kuin lapsi
jokaiselle vastaantulijalle
kuolaamaan runsaaasti
nälkäpäivä-julisteiden alla
ihan vain myötätunnosta
hyvästä sydämestä
ja kun muut menevät illalla kotiin
minä ulvon surullisinta orjabluesia
taivaan ylitse lentäville tekokuille
ja sinä
voit tulla mukaan jos vain haluat

aamulla ajoin pääni kaljuksi
juoksin 15 asteen pakkasessa 10 kilometriä
muistin ajan
joka vietettiin jossain Kurt Cobainin - julisteen ja oksennettujen halpojen viinien
ja keitetyn makaronin
Bermudan kolmiossa
pääni palaessa hiljalleen kuin aamuöinen jointti
talossa jossa rikottiin 10 tuhatta lupausta
ja tiedän
jotkin yöt ovat silkkaa valuvaa mascaraa
toiset aamut keltaisia kuin nikotiinin tahraamat sormet
jotkut meistä tykkäävät kuolla hiljaa toisille ei riitä mikään
ja muistutan itseäni
minä olen onnellinen mies
juoksemassa hengästyneenä
pakkasessa
toivomassa ettei kevät koskaan saapuisi

täällä kalpeiden keskosina syntyneiden tähtien alla
kun sairaaloiden ikkunoista sataa erivärisiä pillereitä
lokit sekoavat
saatamme kokea
voimakasta vieraantumisen tunnetta tasan kello yksi yöllä
kuin sielu olisi jotain mistä on parempi pysyä kaukana
saada tietoomme
tämän kevään kovimmat jutut
crossdressers suicide wave
moniongelmaiset televisiotähdet
teiniäitien antikristuslapset
kaikesta huolimatta
jotain on aina ennallaan
sinä
istumassa La-Z-Boyssa välittämässä viestejä kuolleilta
masturboimassa mielisairaalan pihalla
kiihottamassa kroonikkoja
minä
keräämässä kuolaa ja siemennestettä talteen
myymässä sitä e-bayssä Japanilaisille pervoille hyvään hintaan
sunnuntai-iltapäivän uusinnat
sokerina pohjalla
kaunein asia mitä tiedän
mustavalkoinen 1950-luvun tyylinen alastonkuvasi lompakossani
se minkä takana lukee nussi mua

kellot valehtelevat
paremmin kuin minä
kirjoitan lääkekaapin valossa
cut and paste runoja
tänään olen beatnikkiä parrasta kiveksiin
tähtisumua verenkierrossa
enkä tiedä mitään hopeahaalarisesta miehestä
usko pois en halua nähdä
miten julmaa on geometria
väärissä käsissä
vettyneet mantiat
tuomittua maata laahaten
hiljaisuuden tornien ruokkiessa nälkäiset linnut
ja jokainen löytää itsensä ryömimästä
takaisin alkuun
oksentamasta vierasta verta
enkeleiden heinäsirkkojen peittämän taivaan alla
minä olen turvassa
keskiarvon alapuolella
kaikki mitä muistan
tyhjiä melkein kulkukelvottomia teitä
pitkällä matkalla pimeään
jotain
ulkoa opeteltua irvokasta ja väärää